Kehittyminen


Epämukavuusalueella kehittyy. Sen oon monesti huomannu. Oli se sitten treenauksessa tai muussa elämässä.
Joitakin asioita on vaan tehtävä kiinosti sitten tai ei. Muistan ku viime kesänä vaihtoehdot oli fillari tai bussilla duuniin ja valittin fillarin. Ei nyt varsinaisesti ideana kiinnostanu taikka houkutellu rullata pitkin maita ja mantuja kello neljän jälkeen aamusta, kun vielä koko muu kaupunki nukkuu, mutta otin koko homman ihan puhtaana haasteena. Kummasti se aerobinen kunto kehittyi siinä, kun veteli useamman kuukauden ajan jokusen tuhatta kilsaa. Puhumattakaan siitä, että rasva ritisi sen verran, että tuloksena oli parempi fiilis ja kunto. Mua vieläkin hymyilyttää ne viime kesänä sanotut duunipaikan siivoojien kommentit; kuulemma hyvää hyötyliikuntaa on. Todellakin. Hyötyliikunta on noissa matkoissa aika kaukana.

Treenihommissa taas mahdollisimman vittumaiset kikat toimii kropalle kuin häkä. Kunhan muistaa vastaavasti levässä samassa suhteessa, ettei rääkkää itseänsä ihan henkihieveriin palautumisen kustannuksella. Ei palautumista= Ei kehitystä.

Kun altistaa itsensä jatkossa enemmän myös erilaisille peloille, niin yhtäkkiä huomaa voittavansa niitä. Sitä äkkiä huomaa, ettei mitään pelättävää olekaan. On se jännä. Sama se on laiskuuden kanssa. Kun pitää elämän aktiivisena, niin jaksaa kiinnostua erilaisista asioista. Pyörittää itelleen hyödyllisiä ja antoisia pikkuprojektejä, jotka tuo lisää sisältöä arkeen. Siihen mukavaan passiivisuuteen kun tottuu, niin siitä on vaikea nousta pois. Oli sitten työttömyyttä tai yleistä tekemättömyyttä. Siinä vaiheessa pienikin asia tuntuu ihan helvetin suurelta työltä jos on pitkään tottunut olemaan tekemättä mitään. Sossut ja leipäjonot on kyllä tullu sen verran tutuiksi, joten kokemusta on siltäkin saralta. Samoin jos ei koskaan tuu oikeasti suuria vastoinkäymisiä, niin pienikin vastoinkäyminen tuntuu liian suurelta. Kaikki on suhteellista. Ja päinvastoin kun käy tarpeeksi vastoinkäymisiä läpi, niin pienetkään asiat ei jaksa enää hetkauttaa juuri suuntaan eikä toiseen.

Jos on kaiken saanu helpolla, niin ei asioita osaa arvostaa samalla lailla kuin menemällä ensin vaikeimman kautta. Nähty on. Monesti. Henkistä kehittymistä tapahtuu suuresti kun kohtaa vaikeita asioita ja käy niitä läpi. Sitä huomaa äkkiä ajattelevansa ihan toisella lailla kuin ennen, eikä meinaa välillä tunnistaa itseänsä enää samaksi ihmiseksi kuin ennen. Suhtautuminen ja asenne eri juttuja kohtaan on aivan toinen. Pitää olla enemmä avoimempi eri asioita kohtaan, niin huomaa äkkiä saavansa myös enemmän irti kaikesta. Kaikista näistä jutuista kuitenkin päädyn aina siihen lopputulokseen, että hirmu suurella tahdilla ne muokkaa ihmistä toiseen suuntaan. Halusi sitä tai ei, niin se on väistämätöntä.

Niin tai näin niin lässytys on kohta ohi. Viikonloppu meni töitä tehdessä ja nukkuessa. Pari päivää otin jälleen puntista lepoa. Tykitin 40 kilsaa fillarilla ja sopivasti siihen päälle kilsoja kävellen. Tänää selkää pidemmän kaavan mukkaan. Kyllä se tästä taas. Huomenna jatkuu salihommat ja viikon päästä kutsuukin sitten laivareissu ja Ruotsi. Katsoo mitä sille matkalle mahtuu jännää tapahtumaa. 😀

Ja niin kuvan kysymykseen: If You Do Nothing, You Get Nothing.

DESIRE – Motivational Video

Selkä ja hauikset

Räkkiveto polvista: 7×10 60-180kg
Maastaveto: 10×5-1 60-210kg
Kulmasoutu tk leveä mo: 5×6 60-140kg
Kulmasoutu yk kp: 4×12-6 40kg
Alatalja H-kahvalla: 6×10 50-100kg
Ylätalja leveällä mo nt: 5×10 40-80 +pt
Ylätalja kapealla H-kahvalla: 1 pyramidisarja ylös ja alas 55-60 40-90kg-40kg

Hauiskääntö taljassa penkkiviritelmä: 2 rpsarjaa 60-80 +pt n s
Hauiskääntö taljassa hammer penkkiviritelmä: 2 rpsarjaa 60-80 +pt n s
Hauiskääntö yk kp: 2 rpsarjaa 15-20 +pt s n
Hauiskääntö z-tk mo: 2 rpsarjaa 15-20 20kg

Comments

  • Hyvää settiä, tsemppiä kaikkeen ja etenkin treeniin (Y)

    ennaj01/07/2014
  • Kiitos paljon. :)) treeni-intoa sinnekin!

    vitamiini01/07/2014

Vastaa