Trip to beoynd

En tiedä mistä johtuu, mutta jostain syystä tällä hetkellä tuntuu toimivan paremmin tää useamman päivän putkeen treenaus. Pumppaa aina niin kauan kunnes iskee se henkinen ja fyysinen väsymys ja uupumus. Heti sen jälkeen lyö jarrut päälle, liinat kiinni ja pitää vastaavasti pitemmän aikaa lepiä putkeen. Aina niin kauan kunnes sali taas kiinnostaa.

Johtuuko se sitten siitä, että pitäisi malttaa levätä vieläkin enemmän mitä ennen. Kai se pitää tätäkin kokeilla. Jatkan nyt kokeilumielessä jonkin aikaa tätä samaa hommaa. Oon kuitenkin jauhanu salitreeniä viimeiset 6 vuotta sen 4-7 kertaa viikossa, että josko se pitempiki lepo tekis välillä terää. Miinus tietty kaikki sairastelut, jolloin on ollu yleensä täysin kyvytön liikkumaan. Vuonna 2008 pidin semmosen 4-5kk totaalisen lepojakson henkisen jaksamisen takia. Sitä ennen oli ihan samaa meininkiä mitä nytkin.

Vuonna 2009 tein semmosen pienen kokeellisen ajanjakson, jolloin otin tavoitteeksi vetää niin monta kovaa treeniä putkeen kuin vain mahdollista ilman lepopäiviä. 21 päivää siinä meni yhtä soittoa ja sitten olikin jo hyvä aika levätä. Siinä oli sopivasti 3 viikkoa lomaa, joten sen pysty käyttämään täysipainoisesti pelkkään harjoitteluun. Muun ajan makas sängyssä, sohvalla ja mussutti ruokaa sen minkä ehti ja nautti koko kroppaa möyhentävistä lihaskivuista. Särkylääkkeitä en ikinä edes kokeillut. Hyödyistä en osaa sanoa, koska siinä kolkuteltiin koko ajan ylirasituksen mailla. Tulipahan kokeiltua sitäkin. Eikä ole kerta eikä ensimmäinenkään kun ammattikorkeassa jäin aamulla kotiin kierimään lihaskivuissa kun en päässy kunnolla edes sängystä ylös taikka liikkumaan edes mitenkään järkevästi.

Pisin treeni kesti +3,5h jalkojen parissa. Ja näihin jumppiin ei nimittäin kuulunu tippakaan lätinää muiden saliveijareiden kanssa, koska treeniajat oli yleensä vasta puolenyön jälkeen ja aamuyöstä, jolloin salilla ei ollut yleensä ketään muita paitsi veli ja hänkin vain varmistajan asemassa. Siihen lisäks kuulu vielä 45min alku- ja loppuaerobiset lumihangessa kahlaten. Siinä pari kertaa soi rockyn tunnarit korvissa ku tepsutteli lumisateessa polvia myöten lumihangessa keskellä yötä kello kakstoista. Järkeä vai ei? Yleisellä tasolla ei varmaan, kehityksen tasolla kovinta kehitystä ikinä. Olisko sitä päässy yhtään vähemmmällä duunilla samaan. Ehkä, ehkä ei. Mistä sitä tietää.

Intohimo vai pakkomielle? Kai se siinä jossain rajamailla on. Sopivasti kumpaakin. Loputonta itsensä haastamista. Kehitys kuitenkin aina loppuu tyytyväisyyteen ja kun se piste on saavutettu, niin sen jälkeen voi lopettaa koko salitouhun. Välillä on hyvä miettiä näitäkin asioita. Ajattelemisen aihetta:

Body Building Dysmorphia!

Tänään alkaa matka kohti Ruotsia. Perjantaina sitten takas kotinurkille. Ajattelin josko tähän väliin leipois koko loppuviikon kestävän 5 päivän lepitaukojakson ja kattelis maanantaina sitten uusin silmin salihommia. Keep on pumping. Peace.

Mäkki – Laival Eka Laival Vika [Ametlik Video]

Vastaa