23.9.2014

En tiedä mikä ihmeen syyspuuska on hyökänny tässä viime aikoina kimppuun. Heti kelien mentyä synkäksi on alkanu vituttaa ihan huolella. Räntää ja rakeita sataa. Pari päivää ollu semmosta meininkiä ilmassa aika rankasti. Periaatteessa sille ei oo mitään muita syitä kuin, että nää päivät alkaa toistaa samaa kaavaa tasaisen varmasti. Isossa laitoksessa tapahtuva kellon mukaan toimiva työkään ei juuri helpota, kun päivät tuntuu kuluvan ja  tapahtuvan samalla lailla joka paikassa. Laitostumista tapahtuu.

Rahaa tulee tasaisen varmasti, mutta jotenkin ei nyt oikein napostele. Aloin tossa kattelee jo seuraavaa lomaa ja siihen olis vielä ainakin 1,5kk. Jotain etelänreissua pitää alkaa harkittee tässä. Oli vähän samoja fiiliksiä tossa jo keväällä. Kai se on jotain uuden kaipuuta. Uusille urille tätä touhua pitää alkaa vetämäänkin. Tarpeeks ku toistaa samoja juttuja joka päivä niin alkaa todellakin kypsyttää. Parina viimeisenä talvena oon onnistunu jostain syystä selättämään sen pitkään kestävän kaamoskooman, joka aikasemmin on hiipiny talven tullen. Semmonen jatkuva väsymys ja innottomuus on pysyny poissa ku on pitäny ittesä aktiivisempana.

Jännänä huomiona oon jotenkin oppinu arvostaa vapaa-aikaa sen verran työn ulkopuolella, että oon jättäny telkkarin tuijottamisen melkein kokonaan. En oo himassa kattonu arkisin telkkaa aktiivisesti sitten vissiin kohta puoleentoista vuoteen. Jotenkin se todella vastenmielistä käyttää aikaa jonkin paikallaan tapahtuvaan tuijottamiseen, kun saman ajan voi jotenkin käyttää paremmin. Eihän tää tietokoneella istuminen ja naputtaminen oo sen kummempaa touhua, mutta tätä kautta voi yleensä opiskella jotain, lukea erilaisia artikkeleita, zoomata videoita ja  imeä tietoa eri asioista. Telkkarin kun avaa, niin ainoa järkevä ajanviete taitaa olla hyvät leffat. Muut ohjelmat on aivojen kannalta ihan höpöhöpöviihdettä. Ja se olis vielä hienoa ku osais jotenkin olla yliprosesoimatta kaikkia ajatuksia maan ja taivaan väliltä. Ei taida onnistua ikinä tällä pääkopalla. 😀

Lähiaikoinen pari hauskaa kommentia tullu parilta ihmiseltä, että oon vähän liian vaatimaton ja pitäis olla enempi omista jutuista, muttei kuitenkaan paskantärkeä ja ylimielinen. Pieni vaatimattomuus kuulemma tekee musta symppiksen, mukavan ja helvetin mukavan jätkän. Kusipäät erottaa kuulemma kaukaa, mutta mä en ole yksi niistä. Jännä.

Reenit meni tänään hyvin. Mitä nyt oli pienet agret päällä. Isompiin kässäreihin otetiin pientä tuntumaa. Selkä on mukavan kipeä eilisistä kontrollirutisteluista ja jo huomenna pitää paukuttaa sitä kunnon tuntumalla uudestaan. Jospa vielä keventelis painoja pienemmäksi. Sipistelis oikein kunnolla. Kipeitä lihaksia on hyvä helliä mahdollisimman nopeasti uudestaan, koska sillon tuntee hyvin minne se rasitus karkaa missäkin liikkeessä. Tästä vinkkejä siihen touhuun:

Selän erikoistekniikat Tomi Takamaa – Penkkipunnerrus.fi

Rinta, ojentajat ja olkapäät

Tasapenkki kp: 4×10 24,5-54,5kg +pt
Vinopenkki tk: 3×10-9 60-100kg
Vinopenkki vv-kone: 4×10-8 40-120kg
Pecdeck: 4×10 40-70kg

Dippi: 4×12-6 op
Kapea penkki smith: 4×12-6 60-100kg
Pushdown 2x vastuskuminauhalla: 4×15-8

Viparit sivuille kp: 4×10 6-12,5kg
Viparit taakse kp: 4×10 6-12,5kg


Kohta pitäis nukkua, että jaksaa keikkua aamuneljältä polkemaan tonne vesisateeseen aerobiskaa. Sitte pari päivää hermolomaa töistä ja pari napakkaa 12h tunnin vuoroa. Rauh. Kiitos anteeksi ja näkemiin.

Live – Dolphin’s Cry

Vastaa