29.10.2014

Kaks pientä lyhyeksi pilkottua kuntopiirijumppaa. Samalla meiningillä jatketaan. Ei oo henkisesti raskasta eikä oo kyllä fyysisestikään. Silti joka paikka tuntuu naukuvan lihaskivuista.

1. Rinta ja ojentajat

Vinopenkkiflyesit r-taljassa D-kahvoilla: 3×25-15
Vinopenkki vv-kone: 3×18-9 40-60kg
Tasapenkki kp: 3×17-9 23,5-28,5kg
Pecdeck: 3×16-11 30-45kg

Pushdown köydellä: 3×20-15
Dippi istuen koneessa: 3×18-9 100kg
Kapea penkki smith loppuojennus: 3×18-9 40kg

20min

1. Olkapäät ja hauikset

Vipunostot sivuille kp: 4×20-13 3-6kg
Vipunostot sivuille koneessa: 4×20-9
Vipunostot taakse kp: 4×17-9
Vipunostot taakse koneessa: 4×16-7
Pystypunnerrus smith nt: 4×20-7 30kg

Hauiskääntö scott suora tk fatbar: 4×20-11
Hauiskääntö kp ya: 4×17-11 6kg
Hauiskääntö hammer kp ya: 4×18-11 8kg
Hauiskääntö mo z-tk: 4×17-11 20kg
Hauiskääntö yk kp: 4×19-11 6-5-4-3kg

25min

Asiasta toieen. Kukaan ei oo ollu innostunut järjestämään duunipaikalla tyhy-päivää tai ehdottomaan ideoita. Mä sitten ehdottelin kaikenlaisia ideoita pöytään, mutta siellä tuli heti niin suuri negatiivisuuden aalto vastaan, että hyvä kun kukaan jaksaa mitään tehdä tai lähteä minnekään. Oli ensin kaiken maailman reissua tarjolla ja yhteistekemistä, mutta ei käy ja ei kuulemma kiinnosta.

Ihan tommonen yksinkertainen päiväkin, jolloin olis tarkotus pitää hauskaa porukassa ja ottaa rennosti saa niin kovan tuulenpuuskan ihan vaan siitä, että ihmiset, jotka eivät ikinä halua tehdä muuta ku makoilla himassa silittelemässä kissojaan, olla tekemättä mitään, odottavat maailmanloppua ja alkavat laittaa urakalla vastaan ja kieltäytyvät kaikesta. Ja siitä luonnollisestikin seuraa ketjureaktiona heti se, että muutkin luovuttavat liian helposti.

Se on kyllä monesti huomattu, että isossa ihmisjoukossa pari negaajaa saa helposti käännettyä koko kelkan väärään suuntaan. Ihan sama mikä asia niin kaksi naksuttajaa saa helposti muitakin luovuttamaan. Sen jälkeen vaatii ihan saatanasti energiaa jauhaa siitä läpi, että kukaan innostuu mistään.

Pidettiin työkaverin kanssa eilen bussissa pieni ideariihi. Siitä se idea sitten lähti. Lampsin ihan mahti ajatus kainalossa pomon puheille juttusille ja nyt jos kaikki menee musta riippumattomista syistä nappiin, niin on hyvää luvassa. Pureskelin ajatuksen valmiiksi, otin ihmisiin yhteyttä, myin ja esitin sen idean niin hyvin, että ihmisten tarvii enää vaan ilmottautua mukaan. Ihan satavarmasti jengi on siellä kuitenkin rentona, kunhan nyt lähtee tähä ideaan mukaan. Jos se onnistuu, niin onnistuin itsekin.

Siitä loppuun vähän luentoa:

Les Brown – How To Live Your Dreams

Vastaa