6.10.2014

Paino laskee hitaasti, mutta varmasti. Töissä pitkät työvuorot aerobisineen ja kävelyineen polttaa kaloreita palaa siihen malliin, että heikompaa hirvittää. Jos niistä jotain suuremman rahan ohella pitää hyvää keksiä, niin se on varmaan tuo. Aamupaino on tällä hetkellä laskenu 115,4 kiloon ja siitä satkuun on edelleen vakaa tarkotus jatkaa matkaa. Sinäänsä mulla ei ole mikään kiire, koska mitä hitaammin se menee alemmas, niin sitä parempi. Eipähän pala nää vähäisetkin lihakset.

Mulla on tullu tapa palkita itteäni jompana kumpana pitkänä päivänä kovilla mätöillä, jotta ne vähän tasais tilannetta. Onpahan heti aamusta mielessä jokin motivaattorina toimiva asia mitä odottaa. Noin muuten nälkä kurnii mukavan jatkuvasti ja aina kun syö, niin heti sen jälkeen tuntuu siltä ettei olis ikinä syönykkää. Noo pitää ittesä kiireisenä eikä makaile vaan himassa, niin ei tule ajateltua koko asiaa niin paljon.

Viime viikon saldona 4 salitreeniä ja 8 fillarilenkkiä. Tekemistä on siis riittäny. Jatketaan salilla samalla pumppaustyylillä jatkossa kuin edellisilläkin kerroilla, koska se jostain syystä tuntuu hyvältä. Puuhastellaan.

Yks päivä tässä taannoin oli hyvä, ku kaveri tokas liikunnallisen päivän jälkeen siinä tilanteessa ku ajattelin skipata rappuset ja mennä hissillä, että ootkohan sä nyt kattonu vähän liikaa niitä bodarivideoita. Se on jännä. Saan itseni helposti semmoseen moodiin, että liikun ja asennoidun siihen asenteella, mutta sitten kun vaihdan offille, niin se ei vois vähempää kiinnostaa. Silloin koitan vältellä kaikkea liikuntaan liittyvää. Mukaanlukien kaikki rappuset ja kulkemiset. Joku vois sanoa hyötyliikunnaksi, mutta moinen ei voisi vähempää kiinnostaa, jos sitä liikuntaa tulee muutenkin jo paljon.

Kai Greene Interview

Vastaa