20.11.2014

Ja jumppaset jatkuu. Onpa kivaa pitkästä aikaa käydä kerta päivään salilla puuhailemassa ilman mitään kiirettä minnekään ja ottaa lopun aikaa päivästä rennosti. Good old times. Tulee haikeat ajat mieleen kun olin työttämänä ja tätä samaa pystyi toistamaan, joka päivä täysin samalla kaavalla. Oli helppo jauhaa tulosta kun ei muuta tehny.

Sillon tosin ei ollu rahaa tehdä juuri mitään muuta ku kököttää himassa. Tai no kaikkea ilmaista toki pystyi, mikä ei vienyt rahaa. Välillä kävi ruinaamassa rahaa kirkolta ja sossusta, että saa lisää safkaa. Minibudjetilla ei mitään kovin kummosia safkoja saanut. Sillon oli sen verran luovia ruokavirityksiä muutenkin. Esim. viikko pelkkää halvinta hookoon lihapullaa, kaurahiutaleiden ja soijarouheen kanssa. Tilillä oli kerran vain salikortin verran rahaa ja mietin, että ruokaa vai salikortti, niin ostin salikortin. Sitte ku omasta salikortista loppu aika, niin treenattiin eri kaikkien kavereiden korteilla. Sekin piti tehdä niin taktisesti, että vain keskellä yötä, koska ei henkilökuntaa joka olis voinu hoksata asian ja laittaa stopin koko touhulle. Samoin, piti käydä läpi kaikki ilmaiseksi ”tutustu eka kerta ilmaiseksi” -salit kun ei muuhun varaa ollut. Hätä keinot keksii.

Työttömänä olemisessa pitemmän aikaa käy ennen pitkää niin, että pikkuhiljaa eristäytyy muusta maailman menosta todella tehokkaasti ja alkaa tulemaan kaikkia kummia sosiaalisia pelkoja. Seinät kaatuu päälle ja unirytmit alkaa menemään päin helvettiä, ku ei tartte tehdä mitään. Kohta alkaa välttelemään uloskin menemistä ja ihmisiä. Ihan yleistä on. Monesta suusta kuultua.

Se oli elämää se. Onneks on ajat muuttunu ja asiat on nykyään vähän toisella lailla. Ittehän pelasin asiat sillä lailla, kuin ne oli eikä ketään muuta ei voi syyttää. Nyt teen sen verran duunia, että tilillä on sen verran rahaa ettei tarvi itkeä, ettei ole varaa tehdä sitä tai tätä. Ei ikinä voi sanoa ei ikinä, mutta pyrin siihen, että samaan touhuun mitä se ennen oli en mene. On hyvä, että ollaan nyt jopa hengissä. Sekin on meinannu pari kertaa olla vähän vaakalaudalla. Ehkä tää homma tästä pikkuhiljaa laskeutuu uimiinsa ku tarpeeks hakkaa päätä seinään ilman sitä superlonia. Pääkin kovenee kummasti ku tarpeeks ottaa turpaan. Virheiden ja vaikeuksen kautta voitoon.

Asiasta toiseen ja se tästä vuodatuksesta. Kovat oli saunassa löylyt tänää! Ai, että tuo saunominen tuntuu hyvältä jumpan jälkeen. Kylmiä suihkuja vielä kylkeen, niin päässä vilisee kunnon euforiasade! Huomenna treenaillaankin Mayorsilla. Todennäköisti kinttuja, mutta kahtellaan nyt. Ei lyödä vielä lukkoon. Kelitki alkaa olemaan mukavan raikkaat, niin joitakin kävelylenkkejä tulee vedeltyä pitkän päivää.

“Kun sä elämässäs asetat tavotteita niin niiden pitää olla sellasia, että kun sä sanot ne ääneen niin sua itteeski hirvittää, sun kaverit nauraa sulle ja sun vanhemmat pitää sua hulluna. Muuten siinä ei oo mitään järkeä.” – Marko Savolainen

Ps. Jos jollakulla on jotain pieniä tai suuria graafista suunnittelua vaativia projektejä, niin saa rohkeasti ehdottaa sähköpostitse. Työnäytteet löytyy kotisivulta.

Rinta, ojentajat ja olkapäät

Vinopenkki smith: 4×8-6 60-120kg
Vinopenkki kp: 4×8 25-36kg
Tasapenkki tk: 4×8-6 50-110kg +pt
Tasapenkki kp: 3×8 30-36kg

Dippi: 6×6 op
Pushdown suora tk: 3×8 30-40kg
Ranskis nt scott istuen z-tk: 3×8 30kg
Pushdown köydellä: 2 tsarjaa 35-20

Viparit sivuille kp: 7×10-6 3-10kg 1 tsarja 10-2kg
Viparit taakse kp: 2 tsarjaa 20-25 10-4kg
Takaolkapääsoutu koneessa: 6×10
Pystypunnerrus kp: 3×8 25-30kg

+kävelyt

DEVILDRIVER – Sail

Vastaa