23.-26.10.2015

Ja sitten kovat piippuun ja takasin ruoriin! Jatketaan tätä puurtamista kuin huomista ei olisi. Huomenna lepoa salihommeloisista.

Sumplin tällä viikolla työvuorot niin, että pääsen kasin sijasta seiskaan jo töihin. Salille on mentävä kello viiden hujakoilla. Työkaverit ihmettelivät, että hullukos sie oot ku niin aikasin jo oot siellä. Ei voi myöhään nukkuakaan. Sellaista se on. Käy ajoissa nukkumaan, niin pystyy heräämäänkin ajoissa. Ennemmin aikaisena matona aamulla virkkuna, kuin päivän jälkeen puolkuolleena puoltehoisena. Toi ihmettely varmaan välillä johtuu siitä, että ei sitä varmaan jaksa, jos joutuu tekemään sellaisia asioita, jotka eivät heidän näkökulmastaan kiinnosta. Mut noin yleensä; Ei jaksa? Kyllä mä ainakin jaksan tehdä asioita joista nautin. Enhän mä niitä muuten tekiskään. Tai saahan sitä toki ihmetellä, en mä niihin ihmettelyihin pahalla vastaakaan.

Oma ajatusmaailma on niin radikaalisti muuttunut tässä vuosien varrella, että oon monessa tilanteessa huomannut, että kova työ palkitaan. Jos meet aina siitä mistä aita on matalin ja alat lusmuilemaan, niin jossain vaiheessa se iskee omaan nilkkaan. Helpoin ratkaisu on yleensä se kaikista huonoin. Rahallinen köyhyyskin pysyy pois töitä tekemällä. Harva täällä rikastumaan pääsee, mutta eipähän tarvi kitkuttaa Kelan tai sossun jonossa valittamassa, ettei oo duunia eikä oo varaa tehdä mitään. Harvoin sitä saa rahaa tekemättä mitää. Vastaavasti rahalla voi tehdä sellaisia asioita, joista nauttii myös henkisesti. Sellaista henkistä rikkautta.

Monet jutut on helppo hoitaa kunnolla kerralla, mutta jos teet ne puolteholla, niin myöhemmin joudut kuitenkin tekemään sen kahta kauheammalla sykkeellä ja vaivalla. Tämä on huomattu niin vapaa-ajalla, koulu- kuin työelämässäkin. Nykyään oonki ottanu sen asenteen, että ei haittaa vaikka välillä painetaan duunia verenmaku suussa, kun tiedän sen, että jossain vaiheessa saa ottaa reilusti höllää ja nauttia tuloksista ja ns. hedelmistä (ja se ei tässä tapauksessa tarkoita, että ensin vedätetään kroppa äärimmilleen, jonka jälkeen nollataan homma lomalla vetämällä viikko viinaa ja/tai höpöheinää putkeen. Näin moni tekee.) Suunnittelee elämää eteenpäin viikkotasolla. Tekee itselleen sellaiset selkeet lepo työ- ja lepojaksot, joita voi sit tarvittaessa kuitenkin muuttaa tilanteen mukaan ja olla joustava.

12185386_1711358825813518_665804577485853910_o

Koitan monesti motivoida itteeni isoihinkin työmääriin just sillä, että mitä mä saan niistä vastapainoksi takas. Teen itselleni jostain asiasta porkkanan, jolla houkuttelen itseäni tekemään enemmän kuin moni muu. Tästä hyvästä monesti seuraa taas jotain hyvää, mitä muut ei saa. Pyrin aina näkemään asiat pitkällä tähtäimellä enkä vain siinä hetkessä. Moni asia tuntuu pahalta sillä hetkellä, mutta myöhemmin sitä hoksaa, että kylläpä se kuitenkin kannatti tehdä silloin. Mun mielestä aina pitäis palkita sellaisia yksilöita jotka pyrkii parempaan. Sen oon myös monesti huomannut, että moni ihminen, joka ei oo valmis tekemään samaa tai enemmän, kokee kumminkin vääryyttä sun työn tuottamista tuloksista. Oli ne sitten mitä tahansa. Se ikään kuuluis heille tekemättä mitään. Ja siitähän moni on aina kateellinen ja yrittää vetää sut omalle tasolleen. Vähän sama ku maaviljelijä viljelis peltoa perse ruvella ja se tuottais satoa, niin naapurijuntti, joka on vetäny lonkkaa koko kesän olis kateellinen sun pellon suurista viljamääristä. Ihmisiä muutenkin vituttaa se, että jos sulla menee hyvin. Tai yhtään kellään menee paremmin kuin itellä. Jos vähääkään hymyilet, niin heti ollaan kysymässä, että mitäs helvettiä siinä oikein hymyilet (kerran oltiin kaverin kanssa iltaa istumassa eräässä juhlissa ja hän totes suoraan, että vituttaa oikein ku sä oot niin positiivinen. Toisaalta mullakin on ne omat matalatkin hetket) Negativiisuus luo aina lisää negatiivisuutta katto sitä miten päin tahansa.

Jos teet asiat omasta mielestä oikein ja myös moraalisesti oikein, niin joku voima laittaa kyllä kaiken oikeille raiteilleen. Minusta se on monta kertaa parempi keino kuin, että sä asennoidut sillain, että ei vittu tästä tuu lasta eikä paskaa en kyllä tee tätä tai sitä ja haistakaa kaikki sanonko mikä. Jos sulla on haistapaska-asenne jo alusta lähtien, niin tuskin se siitä asioiden edetessä hirmuisesti tulee muuttumaan loppua kohti ja se tekee asioista joka tapauksessa loppuviimein vaikeampaa kuin ne asiat oikeasti ovat.

Jos alat perseilemään, käyttäytymään häijysti muita kohtaan, ajattelet vain omaa etuasi ja lusmuilemaan, niin tietäähän sen miten siinä käy. Jos teet kaikki mahdollisimman väärät ratkaisut, joista sun sisin varoittaa ja teet ne joka tapauksessa, koska haluat päästä vähällä, niin jossain välissä ei hyvä heilu. Monet ei hoksaa, että omalla käyttäytymisellä on valtava vaikutus tulevaan.  Ihmiset reagoi sun käyttäytymiseen just niin, kuin annat itsestäs ulos. Monissa kirjoituksissa sanotaan, että oot kuin peili joka heijastaa tasan sitä takaisin mitä annat maailmaan. Uskon, että tuo pitää paikkansa. Silti se tulee usealla kovin suurena yllätyksenä joka kerta. Mä oon aina ihmetelly, että jos oot oikein vittumainen ihminen, niin mitä sä luulet että muut on sua kohtaan. Kostat sua väärin tehneille ihmisille ja he tekevät sen vastavuoroisesti sulle takas. Siitäpä alkaa semmoinen mukava loputon kierre, jossa ei ole voittajia kumminkaan. Juuri niin. Näinpä.

Työelämässä tän huomaa hyvin monesti. Jos teet enemmän, niin saat enemmän. Jos haluut päästä vähällä, niin se on ihan sun oma valintas. Turha sit syyttää itseään jos asiat kostautuvat myöhemmässä vaiheessa. Ihmiset ovat monesti ryhmäeläimiä ja matkivat toisiaan. Jos yksi alkaa lusmuilemaan ja haluaa päästä vähällä/helpolla, niin muutkin alkavat tekemään samoin, koska miksi sitä itse tekisi yhtään enemmän kuin on pakko, koska muutkaan eivät tee. Tai sit just laittavat kapuloita rattaisiin, ettei vaan mene liian hyvin. Moni vertaa itseään jatkuvasti muihin. Tuollaisissa tilanteissa sitä monesti käy vaan niin, että sitä tehdään jatkuvasti vähemmän ja vähemmän ja kohta ei jaksata sitääkään vähää tehdä. Moni kokee jännästi jotain parempaa fiilistä siitä kun pääsee selkeästi vähemmällä kuin muut. Valitettavasti toi ajatusmaailma ei kanna ikinä kovin pitkälle. Jos teet aina vähän, niin saat aina vähän. Eihän siinä sen kummempaa. Turha ihmetellä, kun ei mitään ikinä saavuta jos ei oo valmis tekemään mitään asioiden eteen. Jos sanot joka asiaan ei, niin moni sanoo sunkin asioihin ei. Mutta sanoppas kyllä, niin alkaa maailma avartua monin uusin tavoin….

Kaikki saavuttamisen arvoinen vaatii kuitenkin paljon verta, hikeä ja kyyneliä. Harvoin käy niin, että teet paljon mutta saat vähän. Tai saat kaiken, mutta sun ei tartte tehdä mitään sen eteen. Maalaile siinä sit pilvilinnoja itelles ja odottele toivossa parempaa huomista. Sehä oliskin helppoa kun ottaa vaan lunkisti ja tuloksia tulee. Not gonna happen. Toisaalta se on mulle aivan sama mitä kukakin yrittää kapuloita laittaa rattaisiin välillä. Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee. Ja joo oli jonkun verran toistoa tässä tekstissä, mutta en jaksa nyt referoida kaikkea uudestaan. Pointti: taidan juuri olla löytänyt reseptin menestykseen.

Selkä ja ojentajat

Alatalja H-kahvalla: 4×15-8
Rintatuettu vv-konesoutu yk: 4×15-8
Rintatuettu T-kulmasoutu leveä mo: 4×15-8
Ylätalja suora tk leveä mo: 4×15-8
Rintatuettu vv-konesoutu yk yates: 3×15-10
Ylätalja H-kahvalla: 4×15-8

Pushdown suora tk fatbar: 4×15-8
Dippi istuen koneessa: 4×15-8
Ranskis nt kp kk istuen scott: 4×15-8

Olkapäät ja hauikset

Pystypunnerrus vv-kone: 2 tsarjaa 15-20 80-60-40-20kg +pt
Viparit taakse kp: 1 tsarja 25-30 15-12,5-10-8-6-4kg
Viparit sivuille nojaten yk kp: 1 tarja 20-25 15-12,5-10-8-6-4kg

Hauiskääntö maaten penkillä taljassa suora tk: 1 tsarja 30-35
Hauiskääntö kp vt: 1 tsarja 30-35 20-22,5-20-17,5-15-12,5-10kg
Hauiskääntö kp hammer: 1 tasarja 30-35 20-25 20-22,5-20-17,5-15-12,5-10kg
Hauiskääntö yk kp kesk.: 1 rpsarja 20-25 8kg
Hauiskääntö prayer vastuskuminauhalla: 1 tsarja 20-25

Rinta ja ojentajat

Vinopenkki vv-kone: 1 tsarja 15-20 140-100-70-30kg +pt n
Vinopenkki smith: 1 tsarja 15-20 100-80-60-40kg +stopeilta pinnoilta
Tasapenkki kp: 1 tsarja 15-20 40-36-28,5-20kg
R-talja flyesit seisten: 1 tsarja 20-25

Pushdown suora tk fatbar ylätaljassa: 1 tsarja 15-20 50-40-30-20kg
Dippi istuen koneessa: 1 tsarja 20-25
Kapea penkki smith: 1 rpsarja 15-20 60kg
Ranskis nt kp kk istuen scott: 1 rpsarja 15-20 30kg
Pushdown köydellä: 1 tsarja 25-30

Vastaa