31.3-1.4.2016

Dollarphotoclub_66689077

Nyt alkaa treenit olemaan kohdillaan kun raudat on pienempiä mitä moneen vuoteen. Vahva suunta näyttää siltä, että mitä enemmnä treenivuosia tulee, niin sen pienemmäksi treenipainot käy. Onko se juuri sitä tuntumahomoilua? Suunta on siis edelleen oikea. Kohta voi heilutella pelkkiä raajoja omalla painollaan suuntaan jos toiseen. Noei vaan. Nopsa sarjatahti ja 15 sekan palautukset ja failuretreenaus syö sarjapainot pois, mutta tuntuu niin makiasti lihaksissa. Työt loppu justiinsa enne pääsiäistä, joten nyt on aikaa keskittyä olennaiseen ilman mitään häiriötekijöitä. Veivaan treeniä niin paljon vaan kuin kroppa sietää ja ottaa vastaan. Painokin on lähteny mukavasti pieneen noususuhdanteeseen, mikä lienee toivottua näillä treenimäärillä. Levon tarpeen tullessa huilitaan, niin kauan kuin siltä tuntuu.

Oon monesti miettiny, että mikä tekee ihmisestä vahvan henkisesti. Jotkut luulee, että henkisesti vahvat ovat luonnostaan ja syntyjään sellaisia. Kasvatuksella toki on paikkansa ja sille minkälaiset olot kotona ovat olleet, mutta paljon on merkistystä myös sillä mitä asioita on käynyt ennen läpi. Harvoin salilla näen yhtä jätkää ja se aina tulee nykimään hihasta ja aloittaa heti välittömästi itsemollauksen ja toteaa sen, ettei hänestä tule koskaan niin vahvaa kuin musta. Noh. Vahvuus on toki suhteellista ja mihin voimiansa vertaa. Yritän kuitenkin aina hälle selittää, että nää hommat useiden vuosien työn tulosta eikä nämä ole tullut heti tai ilmaiseksi. Jokainen liikkuu omalla tasollaan ja pitää pyrkiä kehittämään itseä eteenpäin muihin vertaamatta (kilpaurheilu erikseen). Aina on jossain joku, joka on parempi, komeampi, kauniimpi, rikkaampi, vahvempi jne. Jos heti pitäis itseä verrata kärkikastiin, niin minkä tahansa homman vois lopettaa samantien.

Musta välillä tuntuu siltä, että on helpompi luoda itsestään vahvempaa minää todella musertavien kokemusten kautta kuin onnistumisten (niilläkin on paikkansa). Itseasiassa se on pakko, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.  Tai no on, mutta huono sellainen. Antaa vastoinkäymisten vaan lyödä sua niin paljon maanrakoon kuin pystyy ja sieltä kun keräät ja kokoat ittes pala palalta uudestaan kokonaiseksi niin oot entistä vahvempi. Sen takia monesti mun oma perspektiivi vastoinkäymisiin on todella korkea, koska mä tiedän, että oon päässy ohi, ympäri ja ylitse monesta paljon vaikeammastakin asiasta. Tän takia en monesti osaa suhtautua vakavasti ympärillä olevien ihmisten huoliin ja murheisiin, jotka viittaa mun omiin asioihin, koska tiedän sen, että huonomminkin voisi olla.

Tästä mulle tuli tokana mieleen kun eräällä toisella salilla vanhempi voimailija totes, että miksei mulla ole valmentajaa näillä touhuille, koska jos mulla olis semmonen, niin voisin välttää virheet ja olla tekemättä kaikkia samoja virheitä kuin muut. Lopuks totes, että kyllä mä tuun ne samat virheet kuitenkin tekemään. Tästä mä silloin mietin, että eikö virheiden kautta juuri tapahdu parasta oppimista. Älä toista samoja virheitä. Opi ja tee toisella tavalla. Vähän sama kuin nuoret voimailijat yrittävät tietää ”uransa” alkutaipaleella kaikki virheet, jotta ne voisi välttää. Mun mielestä ne virheet pitää jokaisen tehdä jotta näistä voisi oppia. Koska jos sä et ikinä hae rajoja, niin et tiedä missä ne rajat menee. Jos et ikinä tee virheitä, niin et tiedä mikä on väärä tapa ja mikä oikea.

Työelämässä ja miksei muussakin yhteydessä oon monesti huomannu, että jotkut ihmiset ovat katkeroituneet kaikille asioille elämässä ja toivovat muille täsmälleen samaa kohtaloa kuin itselle. Laitetaan sama paska kiertoon, mitä itselle on käyny. On olemassa tietynlaisia negatiivisia ihmisiä, jotka oikein velloo semmosessa negatiivisuuden suossa. Se valitus alkaa heti aamusta ja kestää pitkin päivää ja loppuu vasta nukkumaan mennessä. Kun he joskus kauan sitten ovat luovuttaneet, niin he eivät halua, että kellään muulla menee yhtään sen paremmin kuin heillä. He oikein toivovat samaa kärsimystä muille. Mä oon monesti näitä asioita kohdannu, koska mulle on toivottu samaa kohtaloa kuin heille itselleen, vain koska jaksan tehdä asioita omahaluamaan suuntaan.

Monet ihmiset yrittävät lannistaa sun tekemiset estämällä tai laittamalla kapuloita rattaisiin, vaan sen takia ettet pääsisi etenemään minnekään etkä saisi yhtään parempaa. Mä en itse osaa ajatelle noin, että ok koska mulle on käynyt noin ja näin, niin haluan, että kaikille muillekin käy. Täysin käsittämöntä. Toivotaan oikein semmosta pahaa. Eikö pitäisi enemmän iloita toisen onnistumisista kuin naljailla selän takana, että taasko tuo sitä ja tätä ja minulla on kaikki asiat perseestä, mutta en mä oikeastaan jaksa tehdä asioille yhtään mitään. Siispä jatkan valittamista. Kateellisuus on jännä asia. On erittäin energiaa kuluttaa viettää aikaa tämmöisten henkilöiden kanssa. Mä pyrin aina leikkaamaan kyseiset ihmiset mun matkalta pois, koska tiedän ettei heistä seuraa montaa hyvää asiaa. Ja jos jotain seuraa, niin se on oppi siitä, että ei ikinä päädy samanlaiseksi kuin he.

Sama juttu jälkiviisauden kanssa. Jos jotain haluaa niin okei pitää tehdä asioita valitsemaansa suunta. Vanha juttu tuokin toki, mutta monesti aiemmin mainitut ihmiset oikein nauttivat, jos satut epäonnistumaan tai asiat eivät menneet kuin alkuunsa kuvittelit ja suunnittelit. He jälkiviisaana toteavat, että mitäs minä silloin sanoin tai minä tiesin sen, kuinka tässä tulee käymään ja sinun olisi vain pitänyt silloin uskoa sitä ja tätä. Ikäänkuin heillä olisi kristallipallo, josta näetään tuleva. Ei tällä reissulla maan päällä ole mitään varmaa. Eihän sitä tiedä vaikka seuraavana päivänä on jo kuollutta kamaa ja rekka ajaa vaikka päälle. Se ei vaan toimi niin, että tyydyt johonkin, jos sydän sanoo, että pitää tehdä muuta. Jos epäonnistut, niin fine ei voi minkään ja pitää tehdä jatkossa entistä kovemmin hommia jos meinaat jonnekin päästä, mutta tekemättä jättäminen on se ensimmäinen virhe. Se on edelleen sitä tyytymistä joka ei vie minnekään. Kaikki tavoittelemisen arvoinen vaatii aina aivan helvetisti duunia. Tai ainakin siltä tässä tuntuu. 😀

Rinta, ojentajat ja olkapäät

Vinopenkki tk: 4×10-7
Vinopenkki kp: 3×10-6 +1 tsarja 12-15
Tasapenkki smith: 3×10-4 +1 tsarja 12-15
R-talja flyesit D-kahvoilla: 3×10-6 +1 tsarja 12-15

Pushdown nahkaremmillä: 3×10-6 +1 tsarja 12-15
Dippi istuen koneessa: 3×10-6 +1 tsarja 12-15
Ranskis nt kp istuen scott: 3×10-6 +1 tsarja 12-15
Pushdown suora tk fatbar: 3×10-6 +1 tsarja 12-15

Viparit taakse kp: 3×10-6 +1 tsarja 12-15
Viparit sivuille kp: 3×10-6 +1 tsarja 12-15
Pystypunnerrus kp: 3×10-6 +1 tsarja 12-15

+kävelyt

Selkä

Kulmasoutu tk leveä mo: 3-5×10-4 +1 tsarja 12-15
T-kulmasoutu suora tk kapea vo: 3-5×10-3 +1 tsarja 12-15
T-kulmasoutu H-kahvalla: 3-5×10-5 +1 tsarja 12-15
Maastaveto: 3-5×10-3 +1 tsarja 12-15
Alatalja H-kahvalla: 3-5×10-4 +1 tsarja 12-15
Alatalja suora tk kapea vo: 3-5×10-4 +1 tsarja 12-15
Ylätalja suora tk leveä mo nt: 3-5×10-5 +1 tsarja 12-15
Ylätalja V-kahvalla: +1 tsarja 12-15
Taljaveto ylhäältä köydellä: 1 rpsarja 12-15

+kävelyt

Takareidet

Jalkaprässi vv: 8×8
Ssb-kyykky: 5×8
Maastaveto sumo: 5×8
Jalkaprässi 1 jalka: 4-5×8 +pt
Sjmv kp: 5×8
Reidenloitonnukset: 4-5×8 +pt
Reidenlähennykset: 4-5×8 +pt

+kävelyt

 

 

Vastaa