30.3-2.5.2017

Ja taas on lisävuosi takana jokapäivästä fillarointia mittarissa. Laskeskelin, että keskimäärin tommonen 100-130 kilsaa viikossa on tullu sotkettua per viikko. Tarkkoja lukemia matkamittarin kanssa ei tule mittailtua. Käytännössä kuitenki kaikki matkat kaupungin sisällä, niin töihin kuin vapaa-ajalla. Vanha uskollinen Feltti Nine 80 se kosahti viime kesän lopulla. Alumiinista tehty runko napsahti takahaarukasta poikki ja runkohan meni takuuhuoltoon pitkän 3kk väännön jälkeen vaihtoon. Ei huono, koska runko korvattiin uudemman mallin rungolla Nine20. Pyöräliikettä se työsti suht paljon, koska vanhat osat eivät sopineetkaan niin hyvin yhteen toistensa kanssa. Sillä välin poljin naikkosen halpis kirpparipyörällä jokusen 12 viikkoa samoja kilometrejä. Vaikka ensin ajattelin, että ei tällä kyllä kesää tuu, mutta sepä oli kyllä erittäin huoltovapaa fillari. Kertaakaan ei kosahtanu mikään paikka. Renkaat pysy ehjänä eikä vanteen vanne saanu vääntymistä itseensä vaikka aika rajua menoa oli ajo välillä.

Talvi tuli ja meni. Räntää, rakeita, lunta, vettä satoi pitkin talvea vasten kasvoja. Oikea pukeutuminen auttoi. Pakkasta taisi parhaimmillaan olla jotain 25-27’C, mutta ei se hidastanut menoa. Uteliaisuus voitti kuitenkin ennen talvea ja oli pakko ostaa nastarenkaat. Viime vuosien luistelut täysin hiekoittamattomilla teillä toi sen verran hitaat muistot mieleen, että päätös oli oikea. Täytyi todeta olipahan niillä pitoa jääteillä. 29″ tuumaiset nastarenkaat (Schwalbe ISP) olivat kuitenkin niin paksut Feltin runkoon, että puolet vaihteista (kevyimmät) jäi käyttämättä vaihtajan hinkatessa nastarenkaaseen. Välillä oli tuttuun tapaan auraamattomia teitä ja pyörän napaan ulottuvia lumihankia. Pienimmillä vaihteilla siitä kuitenkin selvittiin, vaikka matka-ajat veny reilusti pidemmiksi. Vahvat kestävät reidet jaksaa nakuttaa, kunhan kunto ja hapenottokyky on kohdillaan.

Nyt kevään tullen ajattelin nauttia kevyemmästä menosta ja hommasin suht halpaan hintaan customoidun Kona cyclocrossin laatuosilla. Sillä olis tarkoitus vetää kesähelteillä ja paremmilla keleillä vauhtia ja vähän pitempää lenkkiä. Semmoista nautiskelua. Jossain järjen rajoissa vois tietty pitää pitää matkat, ettei ala liikaa syömään tuloksia puntilta.

Maasturiin laitoin kesäksi pistosuojatut citykumit ja vedin sateettomia kelejä varten loksut veks (joskus tulee heti vesisateilla takaisin), joten astetta kevympi on sotkea. Pistosuojatut sitä varten, koska kevään tullen teillä oli taas kiitettävästi lasinpaloja, jotka silpoivat sisärenkaita hyvään tahtiin. Hommasin samalla syksyä ja talvea varten lisää kumeja, jotta niitä voi vaihtaa vuodenajan ja tilanteen mukaan.

Tein kokeellisen ajanjakson ja liikuin viikon verran kipeänä julkisilla busseilla ja lopulta turhauduin matka-aikaan. Kellotin aikoja bussin kulkemisen ja odottamisten kanssa ja totesin, että pääsen monta kertaa nopeampaa (15-25 min vs. 1h20min) kotiin kuin mitä julkisella odotteluineen ja matkustamisineen.

Ensin ajattelin, että josko vielä tuossa kesällä vielä hommais kolmannen pyörän, mutta sitten tulin kait “järkiini” ja mietin, että Felttiä saatan päivitellä ainakin jarrujen, kampien, satulan ja vaihteiston osalta parempaan. Ehkä ennemmin kesän aikana kuin nyt keväällä. Siitä voi sitten kuitenkin taas talven tullen tehdä hyvän sotaratsumaasturin. Mutta never say never….